Background
6.8.2020

Mikä kesä?

Julkaistu Sie­lun­pei­li-lehdessä 4-2020

Olen hiljaisen koronakevään jälkeen viettänyt varsin sosiaalista kesää tavaten paljon ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia. Minulle on samalla tarjoutunut loistava tilaisuus harjoittaa lempipuuhaani, ihmisten tarkkailemista. Kuuntelen, katselen ja aistin tapaamieni henkilöiden energiaa ja pyrin tavoittamaan heidän aidoimman ytimensä. Sen minuuden, jonka suojaksi he ovat rakentaneet monimutkaisia kulisseja suojatakseen herkkää sisintään toisten katseilta.


Monenlaisia rooleja on tullut nähdyksi. Jollain on leuhkat eväät, joku toinen taas pyrkii lymyilemään nurkissa ettei vain joutuisi vahingossa huomion keskipisteeksi. Ymmärrän heitä kumpaakin niin hyvin. Molemmat ovat saaneet siipeensä, joutuneet kokemaan vähättelyä ja loukkauksia ja reagoivat niihin kukin itselleen ominaisella tavalla. Toinen tuomalla itseään epätoivon vimmalla esiin, toinen piiloutumalla muiden katseilta.


Meitä kaikkia ohjaa sama voima ja meillä kaikilla on sama päämäärä. Me kaikki kaipaamme rakkautta ja etsimme onnea sieltä, mistä arvelemme sen löytävämme. Onni on kuitenkin mutkikas juttu; se ei löydy toisen sylistä, saati ulkoisista puitteista. Ei, vaikka kuinka haluaisimme, sillä olisihan elämä varsin paljon helpompaa, jos joku tai jokin voisi tulla ja pelastaa meidät.


Onni löytyy omasta sisimmästämme, kunhan ensin olemme jaksaneet käydä läpi egomme tuskallisen kuolinkamppailun. Kun hyväksymme itsemme ja arvostamme itseämme, osaamme arvostaa myös kanssaihmisiämme. Kun arvostamme heitä aidosti, emme suinkaan pyri muuttamaan tai satuttamaan heitä vaan päinvastoin, teemme parhaamme tukeaksemme heitä. Annamme rakkauden virrata kauttamme tietoisina siitä, että mitä enemmän annamme, sitä enemmän pystymme vastaanottamaan ja päinvastoin.


En mitenkään voisi tietää tätä, ellei minua olisi haavoitettu. Jos en olisi koskaan joutunut kokemaan epätoivoa, sydänsurua, tuskaa tai kaipuuta, olisin toisenlainen. Haluankin sydämestäni kiittää Sinua, joka olet joskus maailmaani murjonut. Olet omalta osaltasi valaissut minulle tietä omaan sisimpääni; paikkaan, jonne en olisi ilman apuasi löytänyt.


Haluan kiittää myös Sinua, jolle en ole kelvannut tällaisena kuin olen. Olet näyttänyt minulle peiliä ja tehnyt minut tietoiseksi siitä arvottomuuden tunteesta, joka on saanut minut pienentämään itseäni tuomion pelossa. Sinun ansiostasi uskallan nyt suoristaa selkäni tietäen, että minussa ei ole mitään vikaa. Ei, vaikka joskus käyttäydyn hölmösti ja teen virheitä. Sillä tavoin opin.


Haluan kiittää Sinuakin, joka olit niin sanotusti sattumalta oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja tietämättäsi sanoit minulle ne juuri sanat, jotka minun oli tarkoitus sillä hetkellä kuulla. Toimit tärkeänä tiennäyttäjänä ja opastit minua omalla polullani eteenpäin.

Samoin haluan kiittää Sinua, ihmisenkeli, joka olet koskettanut sieluani lempeydelläsi ja viisaudellasi. Olen tarvinnut luottavaiset silmäsi, joiden läpi aloin lopulta nähdä oman kauneuteni, vaikka peilini oli rumuuden ja riittämättömyyden vääristämä.


Nyt kun tuo lempeys on tehnyt pesänsä myös minun sydämeeni, on entistä mukavampaa harjoittaa kanssaihmisten katselemista. On hienoa kohdata toisia sieluja ja tarkastella heitä luottavaisin silmin. Nähdä kaikkien kerrosten alta se heidän sielujensa loisto ja puhtaus, josta he itse eivät kenties ole tietoisia, ja yrittää auttaa heitäkin näkemään sen. Viestiä hyväksyntää ilmein ja elein tai pukea sanoiksi se ainutlaatuinen kauneus ja hyvyys, joka on löydettävissä ihan jokaisesta meistä.


Muistetaan tämä, kun kohtaamme toisiamme koulussa, kadulla, työpaikoilla tai harrastusten parissa. Se, mihin kiinnitämme huomiomme, saa tilaa kasvaa. Katsellaan toisiamme lempein silmin ja nautitaan toistemme virkistävästä erilaisuudesta. Silloinkin, kun kiire pakkaa päälle ja ajatukset pyrkivät ruuhkautumaan samaa tahtia täyttyvän kalenterin kanssa, maltetaan pysähtyä hetkeksi ja tehdään valinta. Valitaan tietoisesti hyvyys niin kauan, että siitä tulee automaatio.


Siinä elämän ikuisuudessa, jossa elän,

kaikki on täydellistä, eheää ja kokonaista.

Katselen tyynenä ja en­nak­ko­luu­lot­to­mas­ti vanhoja ajatusmallejani ja olen valmis muuttamaan niitä.

Voin oppia. Minua voi opettaa. Haluan muuttua. Minulla on hauskaa muuttuessani.

Kun löydän jotain, mistä minun on päästävä eroon, käyttäydyn kuin olisin löytänyt aarteen.

Näen ja tunnen muutoksen itsessäni joka hetki.

Ajatuksilla ei ole enää valtaa minuun. Minä itse olen maailmani valta. Haluan olla vapaa.

Kaikki on hyvin maailmassani.


- Louise L. Hay

Jaa tämä artikkeli
%20Merja_Nuora_talvi_19-me.jpg

Merja Nuora

1638126347595_A9_07158-Edit%203-me.jpg

Yh­teys­tie­dot

Merja

040 867 4808

info@merjanuora.com

Merja Nuora Coaching

Huom! Uusi toimitila:


Wivi Lönnin katu 7 A 1

40100 Jyväskylä

(Katso Google Maps)


Aukioloajat sopimuksen mukaan

Puhelinpäivystys maanantaisin klo 10-12

© Merja Nuora Coaching. Kaikki oikeudet pidätetään.