Background
28.10.2020

Puol­ta­kaan en sun kivustas voi tietää

Tavoitan itseni toisinaan muistelemasta kokemiani vääryyksiä, syytellen itsekseni sitä henkilöä jolle sillä kertaa haluan sysätä vastuun mieleni pahoittamisesta. Rationaalinen mieleni ymmärtää kyllä, että mielen pahoittaminen toisen ihmisen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä on ihan oma valintani. Mutta tunteet, ne eivät aina järkipuhetta kuuntele.


Olisi onnellista, jos noissa tilanteissa kykenisin saman tien asettuman sen toisen asemaan. Mikä on syynä siihen, että hän tekee niin kuin tekee? Viisas, nyt jo edesmennyt amerikkalainen henkinen opettaja Wayne Dyer muistutti usein siitä it­ses­tään­sel­väs­tä tosiseikasta, että appelsiinia puristaessa ulos tulee aina appelsiinimehua, ei koskaan omenamehua.


Ihan samalla tavoin meistä ihmisistä purskahtaa ulos sitä mitä sisällämme on, silloin kun elämä meitä käänteillään sopivasti puristelee. Kun painetta alkaa kertyä sietokykyyn nähden liikaa, me päädymme purskauttamaan ulos vihaa, ylemmyydentunnetta, pahansuopuutta, mustasukkaisuutta ja kostonhimoa, mikäli nuo ovat niitä tunteita joita sisällämme kenties itseltämmekin salaa pesii.


Pitemmän päälle ainoa kestävä tapa päästä eroon lähimmäistemme loukkaamisen ja loukkaantumisen piirileikistä onkin pyrkiä itse muuttamaan omaa sisäistä tilaa sellaiseksi, että kun elämä seuraavan kerran puristaa, sisältämme valuisi ulos ymmärrystä ja anteeksiantoa. Niin väkevää rakkautta, että se kestää silloinkin kun sitä koetellaan. Rakkautta, joka uskaltaa asettaa rajat oman jaksamisen ympärille hylkäämättä kuitenkaan niiden koettelijaa.


Jokainen meistä kantaa sisällään omia taakkojaan, jotka harvoin näkyvät ainakaan kokonaan ulospäin. En voi tietää, kuinka kovalla kädellä elämä on kohdellut sitä ystäväksi luulemaani tyyppiä, joka nykyään aina kieltäytyy kun ehdotan tapaamista. Ehkä hänen oma elämänsä on sellaisessa vaiheessa että siinä ei nyt ole tilaa minulle. Entäpä se entinen bestis, joka aikoinaan tuomitsi tekemäni valinnat? Kenties olimme vain kasvaneet elämän myötä eri suuntiin. Ja ehkä se kaveri, jonka mielestä on niin hauskaa muistella minun noloja kommelluksiani vain yrittääkin pönkittää omaa horjahtelevaa itsetuntoaan suuntaamalla huomion pois itsestään?


On järisyttävää tajuta, että nämä edellä mainitut henkilöt, jotka ovat sanoillaan ja teoillaan onnistuneet minua haavoittamaan toimivat puhtaasti omista lähtökohdistaan käsin. He purskauttelevat ulos sitä pahaa oloa, mitä sisällään kantavat ja voivat huonosti niin tehdessään. Ei heidän sanomisillaan tai tekemisillään ole itse asiassa yhtään mitään tekemistä minun kanssani.


Onnellinen ja kiitollinen ihminen ei tunne tarvetta loukata lähimmäisiään, päinvastoin. Mikäli hän siitä huolimatta tulee toista loukanneeksi, hän haluaa käydä asian juurta jaksaen läpi ja pyytää anteeksi. Ei siksi, että pääsisi vastuusta kuin koira veräjästä vaan siksi, että haluaa levittää ympärilleen hyväksyvää ilmapiiriä, jossa muidenkin on helppo hengittää. Olla ja elää, tehdä virheitä ja ottaa niistä opikseen.


Mennyt on mennyttä, se on jo tapahtunut. Siitä on seurannut nykytilanne joka on vain hyväksyttävä. Omien ja muiden tekemien virheiden kanssa on opittava elämään. Kysyy rohkeutta uskaltaa kääntää toinenkin poski silloin, kun edellinen vielä hehkuu kirvelevän

korvapuustin jäljiltä, mutta mitä vaihtoehtoja meillä on? Katkeroitumalla pilaamme vain oman elämämme.


Antaa menneet anteeksi, itselle ja toisille. Pysähtyä hetkeen ja tiedostaa siinä piilevä mahdollisuus. Katsoa eteenpäin yhäkin luottavaisin silmin. Siinäpä hyvän elämän resepti, jonka noudattaminen on joinakin päivinä helpompaa kuin toisina, ja sekin on ihan ok. Mikäpä hätä meillä tässä, valmiissa maailmassa.



Kun on elänyt niin kauan kuin minä ja nähnyt suunnan toisensa jälkeen syntyvän, kukoistavan ja kuolevan, tulee taipuvaiseksi jyrkkyyttä välttelevään kannanottoon. Pitää parempana etsiä hyvää kaikkialta, mistä sitä voi löytää.

-Jean Sibelius



Etsi toisessa samoja lieventäviä seikkoja kuin löydät itsestäsi.


-Zacharias Topelius



Aikuisuuteen kuuluu elämän risaisuuden hyväksyminen.  Kun tuhannennen kerran antaa itselleen anteeksi  samasta asiasta, ei ole enää varaa tuomita muita.


-Tommy Hellsten

%20Merja_Nuora_talvi_19-me.jpg

Merja Nuora

A9_07158-Edit%202-me.jpg

Yh­teys­tie­dot

Merja

040 867 4808

info@merjanuora.com

Merja Nuora Coaching

Huom! Uusi toimitila:


Wivi Lönnin katu 7 A 1

40100 Jyväskylä

(Katso Google Maps)


Aukioloajat sopimuksen mukaan

Puhelinpäivystys maanantaisin klo 10-12

© Merja Nuora Coaching. Kaikki oikeudet pidätetään.